maanantai 21. huhtikuuta 2014

3 inhottavinta asiaa sairaalassa olemisessa.

1. VERIKOKEET
Ei liene yllätys, että neulafoobikon mielestä verikokeet on aivan kamalia. Pelkästään sen 10 vuotta sitten "runnotaan molemmat kädet ja vähät välitetään itkuista" -tyylillä tehdyn verikokeen traumat on jo tarpeeksi aiheuttamaan sen, ettei todellakaan tee mieli olla samassa huoneessa verikoeputkiloiden kanssa.. sen lisäksi mun suoneni on todella pienet ja karkaavaa sorttia. Suonien karkaus on noidankehä - tiedän etukäteen, että koska pelkään paljon niin suoneni karkaavat ja verikoe on hankalampi ottaa -> pelkään entistä enemmän -> suonet pötkivät entistä parempaan piiloon! Tämä noidankehä olisi katkaistavissa sillä etten pelkäisi, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty... veren otto myös fyysisesti sattuu mulla joka kerta. Varmaan johtuu siitä että suoneni ovat niin pienet, niissä tuntuu aina vähän-kuin-painetta kun neula on sisällä. Kyllä sen kestää (sen 15sek), mutta ei sitä mielellään kauaa tunne. Jälkeenpäin on aina käsi kipeä loppupäivän. Ei ole liioittelua etten voi illalla tiskata jos olen päivällä käynyt verikokeessa, tiskaamisen yhteydessä tapahtuva kyynärpään edestakas-heiluttelu tuntuu tosi inhottavalta neulalla kiusatun käden kanssa.

2. KANYYLIN LETKUN VÄÄNTELYT
Taitaa tämäkin mennä kastiin "koska suoneni on niin pienet", koska kaikki joille olen tästä kertonut ovat sanoneet "ai, ei mulla tommosta ongelmaa ollu". Lucky you... tuppasi se keittosuolaliuosletku olemaan jokseenkin eri mieltä aiheesta tiputetaanko-sitä-litkua-vai-ei, päätti muutamaan otteeseen olla tiputtamatta vaikka liuosta riitti vaikka millä mitalla. Siinä pääsi hoitaja sitten taas vääntelemään letkua, ja minä itkua. Se letkun vääntely oli ihan kamalaa. Kauhea paineentunne ja vartin kestävä jomotus kämmenselkään joka kerta. Tulee huono olo pelkästä muistelusta... teki muutaman kerran mieli vääntää se vitun letku rullalle ja leikellä rikki, harmi että semmoinen touhu olisi satuttanut muakin niin en voinut suunnitelmiani toteuttaa.

En edes ala jupista siitä kanyylista joka laitettiin huonosti, paskoi suonen vasemmassa kädessäni ja turvotti koko käden kaksinkertaiseksi. Oli muuten pitkään kosketusarka. Ärrinmurrin.

3. HENKILÖKOHTAISEN TILAN MENETYS
Omista ruuansulatuksen saloista sekä tuotoksien koostumuksista pääsee kertomaan kaikenkarvaisille lääkäreille, hoitajille ja opiskelijoille (toisten potilaiden kuunnellessa vieressä, tietysti), vessaan täytyy kutsua hoitaja avuksi, ja peräaukossa käy kaikenmoista laitetta ja härpäkettä ja ainetta ja sormea. IBD-sairaudet osaavat olla aika nöyryyttäviä, tai ainakaan mulle ei tässä äkkiseltään tule mieleen toista sairautta jossa ns. päätutkimus vaatii sen että makaat pylly paljaana tutkimuspöydällä ja perseeseesi tungetaan kamera. Mutta kaikkeen tottuu, myös siihen että komeat lääkäriopiskelijat tietää että ripuloit verta. Alussa se vaan tuntuu aika kamalalta.

Ei kommentteja: