keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Diagnoosi K21.9

En muista, olenko maininnut siitä, että kävin taannoin gastrokopiassa. Oikeastaan kävin joulukuun puolella jo, kun närästys jatkui päivittäisenä 3 viikkoa, ja polttelu ruokatorvessa kävi kerta kaikkiaan sietämättömäksi. Työterveyslääkärin (raukka, joka on joutunut kuuntelemaan vatsavalituksiania) kautta sain lähetteen gastroskopiaan eli vatsalaukun tähystykseen.

Itse tähystys oli kauheinta, mitä olen koskaan kokenut. En halua kuitenkaan pelotella, sillä tiedän monta, joille se ei ole ollut läheskään yhtä kauhea kokemus. Itse saan vain vilunväristyksiä ja paniikin omaisia oireita jo pelkästään oksentamisen ajattelusta, jo pelkkä pahoinvointi saa ihan tolaltaan. Ei siis ole ihme, että tällaiselle henkilölle vierasesine ruokatorvessa on suorastaan painajainen. 
Kuitenkin, jos ikinä epäillään vaivoja vatsassa, kannattaa se tehdä. Se oli hyödyllinen käynti itsellenikin, mutta jos vain mahdollista, en halua kokea sitä toistamiseen.

Gastroskopian tuloksena sain diagnoosin K21.9, toisin sanoen ruokatorven refluksisairaus ilman ruokatorvitulehdusta. Selitys siis sille, miksi närästys ja ylävatsavaivat ovat niin usein käyviä vieraita. Lääkettä tähän onneksi oli jo kirjoitettuna, mutta eivät nekään lopullisesti vaivoja poista. Heti kun vähensin (ohjeen mukaisesti siis) lääkkeen määrää, palan tunne ruokatorvessa palasi. Vielä ei ole närästystä onneksi näkynyt.

Helmikuussa on vielä jatkotutkimukset, joiden perusteella määritetään kuinka voimakas/hankala taudin laatu on ja onko esim. ruokatorven läpässä löystymistä, jota voitaisiin korjata leikkauksella. Vai onko lopputuloksena lopunikäinen lääkitys.

Gastroskopia koepalojen tuloksia tässä odottelen vielä, mutta tuskinpa niistä mitään ihmeellisempää enää selviää. Kai se vain, näin moooonta lääkäriä lainatakseni, pitää oppia elämään tämän kanssa.

Voin kyllä jakaa kokemuksiani gastroskopiasta, jos kiinnostaa lukea kauhukokemukseni. Tosin pyytäkää omalla vastuulla!