Let's have a poop!

Kakka on mielenkiintoinen aihe, siitä löytää kyllä puhuttavaa pitkäksi aikaa. Monelle meistä se on kohtuullisen tärkeä asia, ja veikkaanpa että aika moni meistä seuraa omaansa lähes orjallisesti. Ainakin minä teen niin, siinä on lääkäreillä naurussa pitelemistä, kun pystyy viikon ajalta kertomaan täsmällisesti miltä kakka on näyttänyt. Mutta toisaalta, kun elämä pyörii jonkin asian ympärillä, siihen kiinnittää huomattavasti huomiota.

Oikeasti halusin tulla jakamaan hyviä kakan seurantavideoita. Kuulostaa hassulta, mutta näitä on Youtube pullollaan. En allekirjoita kaikkea, mitä näissä sanotaan (osahan ihan mainostaa tuotteita X yhteistyön nimissä) ja jotkin vinkit eivät sovi esim. IBS:stä kärsiville (ruoka-aineiden osalta pääasiassa), mutta hyvän kokonaiskuvan saa kyllä.

Video 1: Mitä kakkasi kertoo sinusta

Tässä videossa vähän omaan korvaan ottaa se, että vähintään kerran päivässä pitäisi saada asiansa tehtyä. Suomesssa on ainakin yleinen suositus/määritelmä, että normaalia on ulostaa 3-21 kertaa viikossa. Eli kolmesta kerrasta viikossa kolmeen kertaan päivässä. Tämä kuulostaa suhteellisen järkevältä, sillä kaikkihan ovat erilaisia. Toki varmasti kerran päivässä ulostamisessa on hyötynsä, mutta ei nyt pitäisi saada ihmisiä kauhistelemaan sitä, jos käyvät isoilla asioillaan vain kolme kertaa viikossa. Tuttua varmasti etenkin ummetuspainoitteisille IBS:läisille.

Video 2: Kuinka saada hyvä kakka

Tässä on paljon hyviä vinkkejä. Jokainen meistä varmasti tietää, että ruokavaliolla on vaikutusta kakan laatuun ja luonteenseen, mutta kuinka moni tulee ajatelleeksi asentoa tms?

Itse huomasin juurikin Kiinassa, jossa reiät lattiassa ovat vessoja, kuinka paljon paremmin sekä rakko että suoli tyhjenee. Aikeissa olisi kotiinkin hankkia pieni jakkara, jotta saisi nostettua jalkoja korkeammalle ja suoristettua suolen.

Itse tutkin mielelläni kaikkia aiheeseen, ja sen vierestä, liittyviä juttuja, videoita yms. Seuraavaksi olisi tarkoitus taas panostaa tuonne kirjapuolelle ja tutkia lisää. En usko suoranaisesti mihinkään ihmekeinoihin (kuten siihen, että maitohappobakteerit parantavat IBS:n), mutta on mielenkiintoista verrata lääkäreiden mielipiteitä ravitsemusneuvojiin ja niin edelleen.
Onko teillä jotain suosikkikirjoja tai -videoita liittyen IBS:ään tai IBD:hen?


P.S. Ilmoittaututakaa Crohn ja Colitis ry'n kesäpäiville! 

Puhutaanko kropasta ja sen muuttumisesta?

Ei ole mitenkään erikoista, että kroppa muuttuu sairauden puhjetessa, joskus hyvinkin nopeasti. Ihan siis noin ulkoisesti. Toisin sanoen pelkkä sairauden puhkeaminen ei riitä shokeraamaan, vaan sitä joutuu totuttelemaan myös uuden näköiseen itseensä. Kun tähän vielä otetaan mukaan se, että monet ihmiset kokevat oikeudekseen kommentoida muiden ulkonäköä inhottavasti, niin kriisin ainekset ovat kasassa.

Suurin osa etenkin IBD:tä sairastavista laihtuu ja monesti varsin reippaastikin. He saavat kuulla olevansa anorektikoita, joiden pitäisi vain syödä enemmän, etteivät näyttäisi luurangoilta. Ketään ei kiinnosta se, että ruoka ei imeydy kroppaan vaan tulehdus suolessa saa kutakuinkin kaiken tulemaan lävitse. Samalla kun ruoka ei imeyde, iho, kynnet ja hiukset huononevat, olo on väritön ja kuihtunut. Lääkityksen avulla olo paranee ja jonkin verran ruokakin imeytyy (ja onhan noita lisiäkin), mutta on ihmisiä, jotka eivät koskaan palaa alkuperäiseen painoonsa. Jotkut jopa pysyvät hyvin laihoina. 

"Mutta sehän on ihan hienoa!" toteavat terveet, median orjat, joille laiha = kaunis. IBD:läiset taas eivät tiedä, miten suhtautua uuteen kroppaansa, joka ei tunnu omalta. 

Mitä olen ihmisten kanssa puhunut, myös IBS:läisillä on samoja ongelmia, etenkin ripulipainotteisilla IBS:ää sairastavilla. Kun mikään ei pysy sisällä, pakostakin paino putoaa. Tässä olen itse ollut varsin "erilainen" - ainakaan kovin monta samanlaista en ole tavannut.

Kun itselläni vaivat puhkesivat kunnolla kukkaan vuonna 2013, paino nousi 15 kiloa. Tähän on taatusti ollut syynä se, että enää ei minkäänlainen liikuntamuoto innostanut, kun et koskaan voinut lähteä mihinkään. Sitä kehittyi tunnesyöjäksi, eli kun mikään ei ollut hyvin, sitä vain hukutti itsensä lohdulliseen roskaruokaan. Voin siis syyttää osittain vain itseäni, kun en tajunnut aikaisemmin.

Haluaisin pudottaa tuon 15 kiloa, koska se on puhtaasti ylimääräistä, ja mielenkiintoisesti kaikki keskivartalon alueella. Keskivartalolihavuutta pidentää IBS-oireiden pahentajana, sillä rasva on haitallisesti suoliston ja vatsalihasten tiellä. Tähän mennessä en ole onnistunut, sillä en ole löytänyt terveellistä ruokavaliota, jota pystyisin syömään ilman kipuja ja pahentuneita vaivoja. Epäonnistuminen masentaa, masentuminen johtaa tunnesyömiseen.

Liikunnan lisääminen olisi se oikea vaihtoehto, mutta ei sekään ole aina helppoa. Kun tekee fyysistä työtä, ei oikein jaksa enää kaiken muun tekemisen ohella lähteä liikkumaan. Mutta olen päättänyt ruveta tekemään asialle jotain.

Vaikka puhunkin noiden kilojen pudottamisesta, olen kuitenkin suht sinut kroppani kanssa. Kyllä, vatsan alue häiritsee, mutten koe itseäni mitenkään rumana ihmisenä. En vain koe itseäni minuna, kuten eivät nekään, jotka yllättäen laihtuvat. Kun ei tunne itseään itsekseen omassa kropassasaan, eikö silloin haluakin muutosta?

Kuulisin mielelläni teidän kokemuksianne kropan muutoksista sairauden alkamisen jälkeen. Kuinka suhtauduitte siihen, miten se vaikutti elämäänne?