Puhutaanko kropasta ja sen muuttumisesta?

Ei ole mitenkään erikoista, että kroppa muuttuu sairauden puhjetessa, joskus hyvinkin nopeasti. Ihan siis noin ulkoisesti. Toisin sanoen pelkkä sairauden puhkeaminen ei riitä shokeraamaan, vaan sitä joutuu totuttelemaan myös uuden näköiseen itseensä. Kun tähän vielä otetaan mukaan se, että monet ihmiset kokevat oikeudekseen kommentoida muiden ulkonäköä inhottavasti, niin kriisin ainekset ovat kasassa.

Suurin osa etenkin IBD:tä sairastavista laihtuu ja monesti varsin reippaastikin. He saavat kuulla olevansa anorektikoita, joiden pitäisi vain syödä enemmän, etteivät näyttäisi luurangoilta. Ketään ei kiinnosta se, että ruoka ei imeydy kroppaan vaan tulehdus suolessa saa kutakuinkin kaiken tulemaan lävitse. Samalla kun ruoka ei imeyde, iho, kynnet ja hiukset huononevat, olo on väritön ja kuihtunut. Lääkityksen avulla olo paranee ja jonkin verran ruokakin imeytyy (ja onhan noita lisiäkin), mutta on ihmisiä, jotka eivät koskaan palaa alkuperäiseen painoonsa. Jotkut jopa pysyvät hyvin laihoina. 

"Mutta sehän on ihan hienoa!" toteavat terveet, median orjat, joille laiha = kaunis. IBD:läiset taas eivät tiedä, miten suhtautua uuteen kroppaansa, joka ei tunnu omalta. 

Mitä olen ihmisten kanssa puhunut, myös IBS:läisillä on samoja ongelmia, etenkin ripulipainotteisilla IBS:ää sairastavilla. Kun mikään ei pysy sisällä, pakostakin paino putoaa. Tässä olen itse ollut varsin "erilainen" - ainakaan kovin monta samanlaista en ole tavannut.

Kun itselläni vaivat puhkesivat kunnolla kukkaan vuonna 2013, paino nousi 15 kiloa. Tähän on taatusti ollut syynä se, että enää ei minkäänlainen liikuntamuoto innostanut, kun et koskaan voinut lähteä mihinkään. Sitä kehittyi tunnesyöjäksi, eli kun mikään ei ollut hyvin, sitä vain hukutti itsensä lohdulliseen roskaruokaan. Voin siis syyttää osittain vain itseäni, kun en tajunnut aikaisemmin.

Haluaisin pudottaa tuon 15 kiloa, koska se on puhtaasti ylimääräistä, ja mielenkiintoisesti kaikki keskivartalon alueella. Keskivartalolihavuutta pidentää IBS-oireiden pahentajana, sillä rasva on haitallisesti suoliston ja vatsalihasten tiellä. Tähän mennessä en ole onnistunut, sillä en ole löytänyt terveellistä ruokavaliota, jota pystyisin syömään ilman kipuja ja pahentuneita vaivoja. Epäonnistuminen masentaa, masentuminen johtaa tunnesyömiseen.

Liikunnan lisääminen olisi se oikea vaihtoehto, mutta ei sekään ole aina helppoa. Kun tekee fyysistä työtä, ei oikein jaksa enää kaiken muun tekemisen ohella lähteä liikkumaan. Mutta olen päättänyt ruveta tekemään asialle jotain.

Vaikka puhunkin noiden kilojen pudottamisesta, olen kuitenkin suht sinut kroppani kanssa. Kyllä, vatsan alue häiritsee, mutten koe itseäni mitenkään rumana ihmisenä. En vain koe itseäni minuna, kuten eivät nekään, jotka yllättäen laihtuvat. Kun ei tunne itseään itsekseen omassa kropassasaan, eikö silloin haluakin muutosta?

Kuulisin mielelläni teidän kokemuksianne kropan muutoksista sairauden alkamisen jälkeen. Kuinka suhtauduitte siihen, miten se vaikutti elämäänne?

Kirjavinkki suolistovammaisille

IBS:ää sairastavalle ruoka on karmea kaveri. Aluksi et edes tiedä, mitkä ainesosat sopivat, mitkä eivät. Tuskailet sitten sen kanssa, uskallatko syödä mitään vai oletko suosiolla syömättä. FODMAP on sana, joka vilahtaa joka välissä, ja jatkuvasti hoetaan, että FODMAP-dieetistä on apua.

No mites hitossa täysi vatsanoviisi sitten tietää, miten FODMAP-dieetille ryhtyä? Ei mitenkään. Itse olin aluksi aivan ulalla asiasta ja pelkäsin kaikkea. Luin tietoa netistä, mutta välillä tiedot ovat ristiriidassa keskenään. Sitten törmäsin kirjaan, josta ajattelin saavani apua. Ja jonkin verran sainkin.

Kuva täältä

Tässä on helppo, selkeä opas, jota suosittelen jokaiselle IBS-diagnoosin saavalle. Se alkaa yleisellä selostuksella FODMAPista, siihen kuuluvista ruoka-aineista ja jopa vatsavaivoista (se jopa johdattaa lääkäriin, mitä harvat oppaat tekevät). Tuntuu, että sen kirjoittaja/kokoaja on ruuansulatusvaivainen, sillä siinä puhutaan vaivoista, jotka jokainen meistä voi allekirjoittaa.

"Et viihdy ulkona ja julkisilla paikoilla, koska et voi olla varma, milloin täytyy päästä vessaan. -- Kieltäydyt kutsuista tilaisuuksiin, koska sinun pitää olla lähellä kotivessaa."

Kuulostaa tutulta, eikö? Näistä kuvailluista vaivoista vatsavaivainen tunnistaa kyllä itsensä.

Teoksen etu ei kuitenkaan ole siinä, että se luettelee KYLLÄ- ja EI-listat sallituista ruoka-aineista (minkä se toki tekee, hyvin selkeästi) ja antaa FODMAP-ystävällisiä ohjeita, vaan se, että siinä on 2 viikon ruokasuunnitelma. Eli jos olet juuri saanut diagnoosin, etkä tiedä, millä helpottaa oloasi, tässä on hyvä aloitus. Ohjeet sopivat myös Chronia tai colitis ulcerosaa sairastaville.

Ohjeet on lajiteltu ruokajakoihin (aamiainen, lounas, välipala, päivällinen jne) ja jokaisen kohdalla ne on lajiteltu vielä akuuttiin vaiheeseen sopiviksi (nämä ohjeet eivät sisällä FODMAPeja) ja kohtuullisesti FODMAPeja sisältäviin annoksiin. Kaiken kaikkiaan siis kelpo systeemi. Kahden viikon ajaksi on jokaiselle päivälle jokaiselle aterialle eri annos, joten näihin resepteihin ei kyllästy. 

Suosittelen todella lämpimästi etsimään kirjan käsiin. Kirjastoissa sitä tuntuu olevan, Sen voi tilata Adlibriksestä tai Cdon.comista (täältä edullisimmin). Suomalaisesta kirjakaupasta sen voi tilata, kenties löytyy jopa myymälästä paikan päältä.

Lopuksi haluan jakaa kirjasta suosikkireseptini, joka toimii aamupalana, välipalana tai iltapalana. Hyväksi todettu, siskojenkin hyväksymä. Ei sisällä FODMAP-aineksia lainkaan.

Tattariletut

8 lettua, 4 annosta

• 4 isoa munaa
• 2 ½ dl makeuttamatonta mantelimaitoa
• ripaus merisuolaa
• 2 ½ dl tattarijauhoa
• 2 rkl kookosöljyä

1. Sekoita munat, mantelimaito ja suola. Lisää tattarijauho. Sekoita, kunnes taikina on tasaista.

2. Kuumenna lettupannu tai pieni paistinpannu. Lisää kookosöljyä niin, että se peittää ohuelti koko pannun.

3. Laita runsas desilitra taikinaa pannulle. Sekoita ja anna levitä tasaisesti pannuun.

4. Vähennä pannun lämpöä ja paista noin kaksi minuuttia, kunnes letun alapinta on kullanvärinen. Käännä lettu ja paista toista puolta noin minuutti.

5. Siirrä valmiit letut lämpimään, kun paistat loput letut. Tarjoile heti.

6. Letut voi tehdä myös etukäteen. Laita väliin leivinpaperia, niin ne eivät tartu toisiinsa. Ne säilyvät jääkaapissa noin 3 päivää tai pakastimessa kaksi kuukautta.

Etukäteen voin antaa vinkkinä, että tällä nestemäärällä taikina on aika tynkkyä. Voi siis vähentää jauhojen määrää hiukan tai lisätä nesteen  määrää. Jostain syystä näitä tehdessä myös käryää ja paljon (johtuneekohan kookosöljystä vai tattari/mantelimaitoyhdistelmästä, en tiedä), joten kannattaa avata ikkunaa tai pistää liesituuletin huutamaan tai ottaa suosiolla paristo irti palovaroittimesta. Olen myös säilyttänyt näitä jääkapissa yli 3 päivää, enkä pilalle huomannut menneen.

Näiden kanssa voi tarjoilla mitä vain. Kirja ehdottaa voita ja sitruunamehua, tai munakokkeli- tai kalkkunatäytettä. Itse rakastan näitä lorauksen vaahterasiirappia kanssa. Vaahterasiirappikin on FODMAP-ystävällinen, kun määrät pitää matalana (ohje on muistaakseni 1 rkl?).

Onko teillä jotain kirjavinkkejä suolistovammaisille?