lauantai 19. maaliskuuta 2016

Puhutaanko kropasta ja sen muuttumisesta?

Ei ole mitenkään erikoista, että kroppa muuttuu sairauden puhjetessa, joskus hyvinkin nopeasti. Ihan siis noin ulkoisesti. Toisin sanoen pelkkä sairauden puhkeaminen ei riitä shokeraamaan, vaan sitä joutuu totuttelemaan myös uuden näköiseen itseensä. Kun tähän vielä otetaan mukaan se, että monet ihmiset kokevat oikeudekseen kommentoida muiden ulkonäköä inhottavasti, niin kriisin ainekset ovat kasassa.

Suurin osa etenkin IBD:tä sairastavista laihtuu ja monesti varsin reippaastikin. He saavat kuulla olevansa anorektikoita, joiden pitäisi vain syödä enemmän, etteivät näyttäisi luurangoilta. Ketään ei kiinnosta se, että ruoka ei imeydy kroppaan vaan tulehdus suolessa saa kutakuinkin kaiken tulemaan lävitse. Samalla kun ruoka ei imeyde, iho, kynnet ja hiukset huononevat, olo on väritön ja kuihtunut. Lääkityksen avulla olo paranee ja jonkin verran ruokakin imeytyy (ja onhan noita lisiäkin), mutta on ihmisiä, jotka eivät koskaan palaa alkuperäiseen painoonsa. Jotkut jopa pysyvät hyvin laihoina. 
"Mutta sehän on ihan hienoa!" toteavat terveet, median orjat, joille laiha = kaunis. IBD:läiset taas eivät tiedä, miten suhtautua uuteen kroppaansa, joka ei tunnu omalta. 

Mitä olen ihmisten kanssa puhunut, myös IBS:läisillä on samoja ongelmia, etenkin ripulipainotteisilla IBS:ää sairastavilla. Kun mikään ei pysy sisällä, pakostakin paino putoaa. Tässä olen itse ollut varsin "erilainen" - ainakaan kovin monta samanlaista en ole tavannut.

Kun itselläni vaivat puhkesivat kunnolla kukkaan vuonna 2013, paino nousi 15 kiloa. Tähän on taatusti ollut syynä se, että enää ei minkäänlainen liikuntamuoto innostanut, kun et koskaan voinut lähteä mihinkään. Sitä kehittyi tunnesyöjäksi, eli kun mikään ei ollut hyvin, sitä vain hukutti itsensä lohdulliseen roskaruokaan. Voin siis syyttää osittain vain itseäni, kun en tajunnut aikaisemmin.

Haluaisin pudottaa tuon 15 kiloa, koska se on puhtaasti ylimääräistä, ja mielenkiintoisesti kaikki keskivartalon alueella. Keskivartalolihavuutta pidentää IBS-oireiden pahentajana, sillä rasva on haitallisesti suoliston ja vatsalihasten tiellä. Tähän mennessä en ole onnistunut, sillä en ole löytänyt terveellistä ruokavaliota, jota pystyisin syömään ilman kipuja ja pahentuneita vaivoja. Epäonnistuminen masentaa, masentuminen johtaa tunnesyömiseen.
Liikunnan lisääminen olisi se oikea vaihtoehto, mutta ei sekään ole aina helppoa. Kun tekee fyysistä työtä, ei oikein jaksa enää kaiken muun tekemisen ohella lähteä liikkumaan. Mutta olen päättänyt ruveta tekemään asialle jotain.

Vaikka puhunkin noiden kilojen pudottamisesta, olen kuitenkin suht sinut kroppani kanssa. Kyllä, vatsan alue häiritsee, mutten koe itseäni mitenkään rumana ihmisenä. En vain koe itseäni minuna, kuten eivät nekään, jotka yllättäen laihtuvat. Kun ei tunne itseään itsekseen omassa kropassasaan, eikö silloin haluakin muutosta?

Kuulisin mielelläni teidän kokemuksianne kropan muutoksista sairauden alkamisen jälkeen. Kuinka suhtauduitte siihen, miten se vaikutti elämäänne?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Minä en vielä tiedä mikä minua vaivaa, joko IBS tai Crohn. Tähystys on pian ja jälkimmäistä veikataan. Minulle kuitenkin kävi niin, että suolisto-oireiden alkaessa minä en laihtunut vaan lihoin järkyttävästi, 25 kg ihan tuosta vain. Eikä paino ole tippunut sen jälkeen millään kuin vähän, vaikka en pysty syömään jatkuvasti oirehtivan suoliston vuoksi enää paljon mitään, paljon vähemmän kuin aiemmin normaalipainoisena.

Aina joskus olen kuullut muistakin, joilla suolistovaivat aiheuttivat todella reipasta lihomista laihtumisen sijaan, mutta harvoin. Vähän hirvittää, että jään loppuiäkseni näin lihavaksi ja ärsyttää, että en löydä tietoa mistään siitä, pitääkö minun epäillä esimerkiksi hormonitoimintani ja kilpirauhaseni hajonneen vai voiko pelkkä suolistosairaus aiheuttaa tämän lihomisen.

Ulkonäkö tosiaankin voi muuttua radikaalisti suolistosairauksienkin myötä. Mummin, joka sairastaa crohnia on todella laiha. Lisäksi oma ihoni on ollut todella huono ja tulehtunut suoliston huonon kunnon myötä.